Harvinaisen ärsyttävää, tämä ilmassa roikkuminen. Tietämättä omaa suuntaansa ammatilisessa mielessä. Jotenkin tulee mieleen että tässä yhteiskunnassa on jokin pielessä kun puhutaan kasvavasta masennuksesta, lääkevuorista sun muista.
Pelkään aina että olen mokannut jotain massiivista enkä saa enää yhtään tilaisuutta oppia uutta.
Se haitta tässä yhteiskunnassa on ammatinvaihtamisesta, kaikkien kun pitäisi olla jo 12 vuotiaana alan moniosaajia ilman epäilyksen häivääkään tulevaisuuden osaamisestaan.
Työkiireet veivät minulta suurimman osan syksyn nautintoa. Mutta kiikarilla katsoessani tulevaisuuteen voin todeta että työkiireet ovat niitä asioita mitä jonain päivänä vielä kaipailen.
Nyt työt loppuvat 15.12 ja sen jälkeen ei mitään tietoa seuraavasta hommasta.
Maailmantaloutta kun katselee, niin ei näytä siltä että mitään muutakaan olisi näköpiirissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti